Työ- ja opiskelukiireet ovat viime viikkoina rajoittaneet blogin kirjoitusta, ja stressi tasot olleet korkealla, mutta huomasin juuri että ollaan jo viikossa 10 eli kaksi viimeistä viikkoa projektia enää jäljellä. Painon ollessa tänään 69,5 kg luulen että 5,5 kilon pudotustavoitteeseen tuskin päästään, mutta edellisestä mittauksesta on tultu alas kuitenkin taas 2,2 kiloa, joten ihan hyvällä mielellä projektin suhteen olen (yhteensä tähän mennessä pudotusta tasan 4 kg). Nyt vielä loppukiri viimeiset 2 viikkoa!
Jäin viime viikon alussa säännöllisestä päivätyöstä opintovapaalle ja yrittäjäksi (toimin personal trainerina Hyvinkäällä juuri avatussa FIT24 keskuksessa) . Ravintofysiologian opiskelut aloitin avoimessa yliopistossa jo maaliskuun puolessa välissä, joten oma liikunta on nyt jäänyt todella vähälle kun samaan aikaan on pitänyt tehdä kahta eri työtä ja vielä opiskella samalla. Nyt vähän helpottaa kun yksi työ jäi pois ja ehtii välillä vähän itsekin treenaamaan 🙂
Hyvä vai paha stressi?
Kiireestä päästäänkin sopivasti tämän kerran aiheeseen eli stressin vaikutukseen rasvanpolttoon. Kaikki stressi ei suinkaan ole haitallista vaan sopiva määrä stressiä on normaali liikkeessä pitävä voima, joka saa ponnistelemaan ja yrittämään parhaansa. Liian vähäinenkään stressi ei ole hyvästä vaan sekin rasittaa kroppaa ihan yhtä lailla kuin liikastressi. Kriittisempää onkin miettiä, onko stressi tilapäinen vai jatkuva olotila. Jatkuvalla kroonisella stressillä on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia elimistön toimintaan, mm. rasvanpolttoon. Stressiä aiheuttavat monet tekijät eivätkä ne kaikki ole henkisiä vaan myös liikunta, unen puute ja huonolaatuinen ruokavalio aiheuttavat kehossa aina pienen stressireaktion.
Stressitilassa elimistössä vapautuu stressihormoneja – kortisolia ja adrenaliinia. Kortisoli lisää veren glukoosi- eli sokeripitoisuutta ja näin valmistaa elimistöä kohtaamaan suurta ponnistelua vaativan haasteen. Kortisoli siis varmistaa että verenkierrossa on tarpeeksi nopeasti energiaksi muutettavaa sokeria sen sijaan että sen voimavarat käytettäisiin kasvuun. Kun stressaantunut ei kulutakaan veressä olevaa sokeria, se muuttaa ylimäärän rasvaksi ja varastoi sen rasvakudokseen. Veren suuri kortisolipitoisuus estää lisäksi vasta-aineiden muodostumista ja häiritsee näin ollen immuunijärjestelmän toimintaa (siksi stressaantuneena sairastuu herkemmin mm. flunssaan).
Adrenaliini lisää hetkellistä suorituskykyä tehostamalla suurten lihasten toimintavalmiutta mm. kasvattamalla sydämen syketiheyttä ja lisäämällä veren sokeripitoisuutta. Tällöin selviytymisen näkökulmasta katsottuna toissijaiset toiminnot kuten ruoansulatus ja aineenvaihdunta hidastuvat.
Miten siis päästä irti stressikierteestä. Ensiavuista paras on hengittäminen! Syvään hengittäminen nimittäin kertoo aivoille vaaran olevan ohi, jolloin stressihormonien eritys vähenee. Hyviä keinoja ovat myös rauhallinen liikunta, ruokavalion muuttaminen laadukkaampaan sekä mielen rauhoittaminen vaikka saunomalla, kuuntelemalla mielimusiikkia tai kahvihetkellä ystävän kanssa. Mikä tahansa keino, joka rauhoittaa kehoa ja tuottaa samalla hyvää mieltä, toimii (alkoholia lukuunottamatta!). Alkoholi kannattaa unohtaa vaikka se hetkellisen rentouden ja hyvän olon tunteen saattaa tuodakin. Alkoholin nauttiminen aiheuttaa nimittäin elimistössä myös stressireaktion, joka lisää stressihormonien eritystä, nostaa sydämen sykettä ja estää aivojen lepotilaan pääsyä. Se siis vain pahentaa stressitilaa, ei suinkaan helpota sitä. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme, minulla suurimman rentoutumisen tunteen tuo ehdottomasti saunominen ja varsinkin kesäisin luonnossa liikkuminen kuten sup-lautailu.
Opettele tunnistamaan ero sopivan ja liiallisen stressin välillä sekä anna itsellesi lupa välillä rentoutua sinulle parhaalla tavalla. Kehosi ja mielesi kiittää.
#ptJansku